Vaikka ei olisikaan rahaa, ostin eilen Stefan Zweigin Mestarikertomuksia ja luin siltä istumalta Kirje tuntemattomalta. En varmaankaan näytä siltä ,että lukisin Zweigia, päätellen myyjän varmisteluista "Oliko tämä nyt teidän toiveenne?".

Ostin tuon kirjan ,vain koska halusin hetken elää sekoittaen todellista ja epätodellista. Elää siinä kertomuksessa ,kuvitellen ,että se on minunkin elämäni tai ainakin muistuttaa elämääni. Minäkin haluan kuolla epätoivoiseen tukahduttavaan rakkauteen. Tunnista minut! Tunnista minut viimeinkin! 

Haluan uskoa ihmeisiin ,jotka tapahtuu oikeasti.

Kirjoitan salaisia viestejä ,jotka revin satoihin palasiin ja heitän ne roskikseen. Toivon ,että joku joskus löytää edes yhden palasen ,jossa lukee "Minä rakastan sinua. Minä rakastan sinua".

Kirjeitä tuntemattomalta tuntemattomalle