Itkua ja turhautumista. Mun asunto on atomeina, kaikki huonekalut palasina parvekkeella ja pitsiverhotkin on viety pois. Kaikki sen takia ,että saksalaiset superorganisaattorit päättivät järjestää remontin mun seminaarin ajaksi ja keksivät vielä ,että sitähän voi vähän venyttää ,kun kerran en tule kotiin vaan menen suoraan seminaarista Milanoon. Kymmenen päivän aikana kaikki huonekalut on saatu hajotettua ja olohuoneen seinät maalattua. Saksalaista tehokkuutta. Ja enhän mä tietenkään ole vielä missään Milanossa vaan asun tän remontin keskellä.

 Yöllä näin unta jossa keksin loistavan tekosyyn perua kaikki tapaamiseni viikonlopulta ja todella toivon ,että keksisin sellaisen oikeassa elämässäkin. Haluan lomaa, omaa rauhaa ja television tuijotusta, kaikkea sitä mitä olen viimeisen kuukauden aikana inhonnut. Nyt juoksen joka ilta töiden jälkeen junaan Kölniin, Bonniin tai Aacheniin. Eilen ja toissapäivänä Gintarasin kanssa leffassa ja kaljalla, tänään Lauran kanssa Vojtekia ja Luciaa tapaamaan, huomenna Havan kanssa lenkille ja saunaan, illalla Rasan kanssa Kölniin diskoilemaan. Ja mä haluaisin vaan katsoa saksalaisia poliisisarjoja.