Pozdrav zo Slovenska - Terveisiä Slovakiasta!

28.12 käynnistyi seikkailumatkani Itä-Eurooppaan. Slovakia oli kylmä ja luminen maa saapuessani Bratislavan lentokentälle. Lentokenttä oli naurettavan pieni mutta penkeissä ei ollut käsinojia ,joten Bratislava pääsee lentokentät hostelleina-vertailussani ykköspaikalle (vertailukohteet: Bratislava, Milano Malpensa. Tämän kuun vertailukohteena Praha, arvostelut luettavissa 3.2 jälkeen). Aamulla kello 9.45 laskeutui ryanairin lento London Stanstedista ja samalla Ann ja Dann ja matka jatkui heidän seurassaan. Bratislava oli kauhea kaupunki. Ainakin kun sen läpi ajaa taksilla ja katsastaa päärautatieaseman. Se riitti minulle tullakseni päätökseen, perua hostellini Bratislavassa. Päätökseeni saattoi myös vaikuttaa hiljattain näkemäni painajaiset Hostel-leffasta ,jota suosittelen lämpimästi kaikille ennen Slovakiaan matkustamista, kyseinen elokuva "tapahtuu" nimittäin Slovakiassa.  Kuusi tuntia junassa läpi Slovakian ja vihdoin saavutimme määränpäämme. Seuraavan viikon vietin n. 500 asukkaan kylässä nauttien vuorinäköalasta ja slovakialaisesta kotiruoasta. Pääasia oli ,että viinaa oli riittävästi ja baari oli 15minuutin ajomatkan päässä. Vuodenvaihde sujuin hyvin sumeissa tunnelmissa. Saavutin mainetta humalaisena suomalaisena ,josta koko kylä puhui seuraavana päivänä kirkossa. Hyvin onnistunut uusivuosi! Valitettavasti hauskanpito loppui lyhyeen 39 asteen kuumeen painaessa minut sänkyyn loppuajaksi. Lentokoneessa oli hyvin hauskaa ja korvissa rutisi vielä viikko lennon jälkeenkin. Ihmiset, älkää matkustako Slovakiaan, miehet ovat rumia ja pukeutuvat verkkahousuihin ,kukaan ei puhu englantia, ruoka on kummallista ja eipä siellä muutenkaan ollut mitään nähtävää, paitsi vuoret mutta niitähän on muuallakin. Plussat: viikon lomailuni maksoi minulle lentoineen n.80e, opin puhumaan slovakiaa käsin ja jaloin ja ilman kenenkään avustusta muodostin ensimmäiset lauseeni, minä suomalainen, minä vähän slovakiaa. Tällä kielikapasiteetillä sain paljon uusia tuttavuuksia uudenvuoden vaihteessa. Sarjassamme kertomuksia Itä-Euroopasta jatkuu kuun vaihteessa! Ahoj!

Saavuttuani takaisin Saksaan (kuinka ihana maa Saksa voikaan olla ,kun palaa Slovakiasta!) päätin olla urhea ja parantua omin avuin kolmatta päivää jatkuneesta kuume-nuha-yskä-korva-kurkku-taudista. En luota saksalaisten lääkäreiden ammattitaitoon (minäkin pääsisin täällä lääkkikseen vain lähettämällä paperit yliopistoon) ja kapinoin tyhmää saksalaista sairasvakuutusjärjestelmää vastaan. Seuraavalla viikolla matkustin Königswinteriin seminaariin nauttimaan saksalaisten syrjisnuorten käsittämättömän huonosta huumorista. Seurauksena edellisen viikon urheudesta, tunsin eräänä aamuna pistävää kipua nenässäni. Päivän kuluessa kipu levisi koko oikeaan pään puoliskooni, tunsin pulssini ohimollani ja hampaitani särki kävellessä. Päätin kuitenkin olla vielä muutaman päivän urhea ,kun kukaan ei tuntunut ottavan valitustani todesta. Torstai-iltana makaroonilaatikon valmistaminen 30 hengelle ylitti vihdoin kipukynnykseni ja alistuin lääkäriin kuulemaan ,että pääni on tulehtunut. Seuraavat kuusi päivää makasin siis sairaslomalla sängyssä.Ensimmäisen yritykseni edetä vessaa kauemmaksi tein huonoin seurauksin sunnuntai-iltana. Nyt sairaslomani on ohi, pääni tosin edelleen kipeä ja huomenna palaan vajaan kuukauden tauon jälkeen töihin. Sänky oli niin mukava paikka ,että kerkesin jo harkita erinäisiä vaihtoehtoja viettää koko loppuelämäni siellä.

Rakkaat ystäväni, olisitte kaikki saaneet minulta kirjeen ,mutta kun en löytänyt paperia tuhlasin luovuuteni tuijottamalla kattoa ja nyt kuulumiseni ovat luettavissa yläpuolelta. Kärsivällistä odotusta siis.