Ja yhtäkkiä elämästäni tuli niin sekavaa ja ihanaa.

Taivas Helsingin yläpuolella, ämppärissä Ultra Bran Villiviini, Suomen ilmatilassa on hyvä olla ja turbulenssi ottaa ihanasti mahasta. Sun suudelmat vielä mun huulilla.

Mämmi maistuu ensimmäistä kertaa hyvältä ,eikä edes säälitä syödä lammasta, pääää. Kallion räkälöissä on railakasta. Selitän ihan tosissani saksaksi jollekkin ulkomaalaiselle missä on Pihlajamäki ja kestää hetken tajuta ,ettei täällä tarvitse puhua saksaa. Ja jollain kummallisella tavalla on jo ikävä Saksaan. Siellä kukkivat jo kirsikkapuut ,kun täällä saa räntäsadetta niskaan tähtitornin mäellä. Ja mun mahan pohjaa kutittaa ,kun tiedän sun odottavan mua lentokentällä.

Mä päätän ,että kestän vaikka seuraavat kymmenen vuotta kyyneleitä Helsingin yläpuolella, pimeitä kesäöitä ja harmaita talvia ja lähetän hakupaperit Kölnin yliopistoon. Jos sä annat mun vielä rakastaa, pystyn nyt paljon parempaan.

Ja mä olen kauhean onnellinen.