Kohta meillä on tulva. Kesäsääksi en tätä kutsuisi.

Pikkuhiljaa alkavat kaverit katoamaan. Vuosi alkaa olemaan lopussa. Ensiksi lähti Cesc, sitten Vojtek ,ja kohta menee Domitillekin. Viimeiset tapaamiset ovat olleet onnellisia mutta haikeita, täynnä suuria toiveita ja tulevaisuuden optimismia. Oli hirveän mukava vuosi, toivottavasti tavataan vielä joskus tässä elämässä. Jääkää hyvästi.

Eilen oli Leffe-ekskursion paikka. Tavattiin Kaisan kanssa Liegessä ja vietettiin melko alkoholipitoinen päivä.

Tänään on krapulamasennuspäivä. Koitan arpoa jäisinkö Saksaan vai palaisinko Suomeen. Mä en vaan yksinkertaisesti tiedä.

Eilinenkin, niin mukava päivä päättyi haikeasti ,kun täytyi hyvästellä Kaisa-pieni maailmalle. Juna nytkähti liikkeelle takaisin Saksan suuntaan ,ja minä vähän itkeskelin. On se niin kurjaa. Sitten tuli hassu olo ,kun mietin niitä lesbojuttuja ,mitä aiemmin päivällä oli puhuttu. The Thrills jäi loppumatkaksi jumittaan.

(Theyre sayin) Lets go to San Diego, where all the crazy kids go, just don't change a thing, just don't change a thing, just don't change a thing...

David tulee kohta. Mun täytyy vähän miettiä mun elämää. Hajottavaa.

Nyt paistaa jo vähän aurinkokin.