Jazz-päivät oli ja meni, viikko kului swingaten. Vaikka Euroopan suurin jazz-paraati ei ollut mistään kotoisin, muuten tarjonta oli hyvää ,ja mieltä lämmittävät erityisesti muistot 17 Hippies ja Triband-konserteista. Päätökseksi kävin kuuntelemassa kolme tuntia jazzia uruilla ,ja täytyy sanoa ,etten olisi ikinä kuvitellut miten uskomattomasti kirkkouruillakin voi sooloilla.

Ajatukset seikkailevat kummallisesti. Takaumia menneisyydestä. Always remember.

Koska uuden harrastukseni myötä tämä blogi alkaa yhä useammin sivuta kirjallisuutta, niin suosittelenpa aiheeseen sopivasti Toni Morrisonin Jazzia kaikille ,jotka rakastavat kauniita kirjoja. Ehkä paras kirja ,jonka olen koskaan lukenut.

Nyt ansaitusti unten maille. Pitipäs harkita kauan onko tuo yhdyssana. Jos se jonkun mielestä on ,niin kiitos sivistäkää minua.