Niin tosiaan olenhan ollut nyt jo yli viikon Suomessa. Viimeiseen kotiinpaluuseeni ei siis liittynyt samanlaista tunteilua kuin edelliseen. Blogin päivityskerroista päätellen ainakaan. Paluuni on saanut minut vajoamaan henkiseen tyhjiöön. Ensimmäisenä päivänä vaihdoin kirjat Helsinkiin. Puhelinvirkailijan viimeinen lause oli "ja kotikunta muuton jälkeen on ...  Helsinki" ,ja silloin minusta tuntui ensimmäistä kertaa ,ettei se ehkä ollutkaan niin hyvä ajatus. Minä Helsingissä. Tulin juuri uusi kotikaupunkini-kierrokselta. Työttömän elämä on niin tekemistä täynnä ,ja Helsingissä on mukava asua jos tykkää arkkitehtuurista. Katselen parvekkeelta Kruunuhakaa.

Työkkärin pakollinen työnhakuinfo valaisi minulle lähinnä miten tämäkin yhteiskunta voisi käyttää rahansa paremmin. Koitan olla pitkittämättä työttömyyttäni yli kolmeen kuukauteen niin en ehdi tulla liian passiiviseksi. Menen torstaina työhaastatteluun. Pieni +-merkki elämässäni. Nyt viikon kestänyt työttömyysjaksoni on todistanut minulle saamattomuutta ja henkistä heikkouttani. Mieleni tekisi juoda todella paljon alkoholia.

Ihmissuhteethan ovat aina olleet minulle yhtä auringonpaistetta 365 päivää vuodessa. Siksipä olikin hyvä sauma aloittaa taas yksi tai lähinnä herätellä henkiin jotain niin vanhaa ja niin monta kertaa kuollutta. Sekin aiheuttaa minulle ylimääräisiä sydämentykytyksiä ja nostaa paniikkikohtausriskiä lisättynä kaikkiin muihin tämän hetkisen elämäni epämiellyttävyyksiin. Mutta luultavasti jos minulla menisi liian hyvin, masentuisin siitäkin. Tavoittelen sopivaa.