Yritän kuluttaa mahdollisimman suuren osan päivästä sängyssä. Juuri äskön rupesi vähän kyllästyttämään.

Elämänihän on yhtä euforiaa jos ei lasketa sitä tosiasiaa ,että rahat on nyt loppu. Mietin eilen, että tavalliset ihmiset varmaan käyvät töissä perjantaisin, itse kävin sossussa. Jokin kohtalonoikku yritti kuitenkin viimeiseen asti säädellä minun ja sosiaaliviraston välimatkaa. Jäin yli tunniksi loukkuun kylpyhuoneeseen ja mieleeni juolahtivat jo kauheimmat kauhuskenaariot ,jos kukaan ei tulekkaan koko päivänä kotia. Rämpläsin (onkohan tuo suomen- vai miia-kielen sana?) lukkoa yli tunnin ja edessäni avautui vapaus ja selkäni takaa löytyi se musta napukka ,jolla lukkoa väännetään.

Viimeisin tiliotteeni. Bar Loose, Bar Belge, Stockman Herkku, Bar jotain ja Bar jotain... Elämäntapa remontti. Aika summa on uponnut myös kaikenlaisiin kulttuuriharrastuksiin, museoihin, sarjiksiin, Semifinaaliin ja Kauko Röyhkään ,jotka ovatkin uuden elämäni valoisimpia puolia toisin kuin sää. Syömistähän en harrasta enää juuri ollenkaan, vain jos se tapahtuu mahdollisimman pröystäilevästi ja juomisen yhteydessä. Punaviiniä viidellä juustolla.

Nyt siis täytyy turvautua perinteiseen call daddy-pankkiyhteyteen, omapahan on vikansa kun on tällaisen pikkuporvarillisen arvomaailman päähäni syövyttänyt, tai harkita voisinko muuttaa mm. Alessista ja Iittalasta koostuvan keittiövälinekokoelmani rahaksi. Tavarataivas. Aamupuuro maistuu erinomaiselta ,kun sen työntää desing-lusikalla suuhun. Siksipä minun ruokavalioni onkin vuorokauden ympäri-puuro.

Ainiin. Työt alkaa maanantaina.